Mitä tekisin, jos en pelkäisi?

Kysymys ”Mitä tekisin, jos en pelkäisi?” tuli minulle tutuksi opiskellessani johtamisen ammattitutkintoa Jyväskylän Tiimiakatemiassa. Siellä rohkeudesta ei vain puhuttu. Meitä haastettiin menemään kohti sitä, mikä pelotti.

Kun ihminen alkaa kohdata omia pelkojaan, epämukavuusalue tulee väistämättä tutuksi. Sinne ei yleensä tee mieli mennä. Paljon helpompaa olisi pysyä hiljaa, väistää vaikeita tilanteita tai jatkaa niin kuin aina ennenkin.

Mutta jos mikään ei muutu, mikään ei muutu.

Muistan ensimmäisen kerran, kun päätin asettaa omia rajojani rakentavasti. Jalkani tärisivät ja olo oli hutera. En tuntenut itseäni rohkeaksi. Pelkäsin toisten reaktioita ja sitä, mitä rajojeni asettamisesta seuraisi. Olisin paljon mieluummin pysynyt siellä, missä minun ei tarvinnut kohdata pelkoa.

Paikalleen jääminen voi tuntua turvalliselta, mutta joskus juuri se tulee kaikkein kalleimmaksi.

Tiesin kuitenkin myös, että jos jälleen vaikenisin, mikään ei muuttuisi.

Niinpä otin ensimmäisen askeleen.

Silloin ymmärsin jotakin tärkeää: rohkeus ei aina tule ennen toimintaa. Joskus rohkeus syntyy vasta, kun lähtee liikkeelle pelosta huolimatta. Toinen vaihtoehto olisi ollut olla pitämättä puoliani ja kärsiä tilanteesta ehkä vielä vuosia. Paikalleen jääminen olisi saattanut tuntua turvallisemmalta, mutta silläkin olisi ollut hintansa.

Pelko voi viedä ihmisen äänen

Pelko saa helposti vaikenemaan silloin, kun pitäisi puhua, ja vetäytymään silloin, kun pitäisi nousta omalle paikalleen. Pelko ei kuitenkaan aina näytä pelolta. Se voi näyttää vastuullisuudelta, uskollisuudelta, kiltteydeltä tai toisten huomioon ottamiselta.

Voin auttaa rakkaudesta. Voin myös auttaa, koska pelkään, etten muuten olisi tarpeellinen. Voin jäädä, koska se on oikein. Voin myös jäädä, koska en uskalla lähteä.

Voin vaieta viisaudesta. Voin myös vaieta, koska pelkään toisten mielipiteitä. Siksi pelkkä teko ei vielä kerro, mikä minua johtaa.

Minun pitää uskaltaa kysyä:

Miksi minä teen näin?

Teenkö tämän siksi, että tiedän sen oikeaksi? Vai siksi, etten uskalla toimia toisin?

Pelko vaikuttaa myös yhteisöihin

Näen pelon vaikutuksia myös seurakunnissa ja muissa yhteisöissä.

Johtaja voi tietää, että hänen pitäisi johtaa, tehdä päätöksiä ja kantaa terveesti se vastuu, joka hänelle on annettu. Silti hän saattaa vetäytyä, koska pelkää ihmisten arvostelua, loukkaantumista tai sitä, mitä hänestä puhutaan.

Myös seurakuntalainen voi vaieta kokemuksistaan ja ajatuksistaan, koska pelkää tulevansa torjutuksi tai leimatuksi hankalaksi.

Jos erilaisia näkemyksiä ei siedetä, ihmiset oppivat vähitellen olemaan hiljaa. Silloin pelko alkaa määritellä, kuka saa puhua, mitä saa sanoa ja mistä on turvallisinta vaieta.

Terve johtajuus ei ole ihmisten hallitsemista. Rohkeus ei ole kovuutta.

Rohkeus on sitä, että teen sen, minkä tiedän oikeaksi, vaikka pelko yrittää estää.

Johtajalle rohkeus voi olla sitä, että hän uskaltaa kantaa vastuunsa. Yhteisön jäsenelle se voi olla sitä, että hän sanoo kunnioittavasti ääneen sen, minkä kokee tärkeäksi.

Joskus yhden ihmisen rohkeus voi muuttaa koko yhteisön suunnan.

Mikä tekoa todella ohjaa?

Sama teko voi nousta rohkeudesta tai pelosta.

Jääminen voi olla uskollisuutta tai lähtemisen pelkoa.

Lähteminen voi olla rohkeutta tai vaikeuksien välttämistä.

Auttaminen voi nousta rakkaudesta tai tarpeesta ansaita oma arvo.

Ei-sanan sanominen voi olla terve raja tai tapa estää ketään tulemasta lähelle.

Siksi rohkeutta ei määritä vain se, mitä teen.

Ratkaisevaa on:

• mikä minua johtaa

• miksi teen tämän

• mitä arvoa tekoni palvelee

• onko se oikein ja viisasta

• mitä siitä seuraa.

Daavid kohtasi Goljatin

Voin vain kuvitella Daavidin astumassa kohtaamaan Goljatia. Hänen epämukavuusalueellaan ei ollut kyse esiintymisjännityksestä tai epäonnistumisen pelosta. Panoksena oli hänen elämänsä ja koko Israelin kansan tulevaisuus.

Daavid näki saman Goljatin kuin muutkin. Hän ei kieltänyt uhkaa. Goljat oli todellinen.

Daavid ei kuitenkaan katsonut vain Goljatin kokoa. Hän näki, mitä piti tehdä, tiesi kehen turvasi ja käytti sitä, minkä osasi.

Muiden pelko ei saanut hallita häntä. Veljien vähättely eikä Saulin epäily määritellyt sitä, mihin hän pystyi. Hän ei myöskään yrittänyt taistella jonkun toisen varusteissa.

Daavidia ei hallinnut pelko. Hän teki sen, minkä tiesi oikeaksi.

Rohkeus ei tarkoita sitä, ettei ihminen näe Goljattia. Rohkeus tarkoittaa, ettei Goljat saa määritellä sitä, kuka ihminen on, mikä on mahdollista ja mitä hänen tulee tehdä.

Goljat voi olla sisällämme

Katsoin hiljattain elokuvan I Can Only Imagine. Siinä mies joutui palaamaan kohtaamaan syvimmän pelkonsa: oman isänsä ja kaiken sen kivun, joka heidän suhteeseensa liittyi.

Silloin ymmärsin vielä selvemmin, mistä Rohkeasydän Valmennuksessa on kysymys.

Goljat ei aina seiso näkyvänä edessämme. Se voi olla sisällämme kasvanut suuri pelko:

• hylätyksi tulemisen pelko

• epäonnistumisen pelko

• ihmisten mielipiteiden pelko

• pelko oman äänen käyttämisestä

• pelko rajojen asettamisesta

• pelko menneisyyden kohtaamisesta

• pelko siitä, ettei kelpaa.

Goljat voi alkaa määritellä sitä, mitä uskallamme sanoa, millaisia valintoja teemme ja millaiselle paikalle uskallamme elämässämme nousta.

Sitä ei voiteta kiertämällä. Se on kohdattava.

Ihmisen ei tarvitse kohdata Goljattiaan yksin

Rohkeasydän-valmentajana valmennan ja valmistan ihmistä tunnistamaan ja kohtaamaan oman Goljattinsa. Valmennuksessa tutkitaan, mikä ihmistä on pitänyt sidottuna, mitä pelko on estänyt häntä tekemästä ja mikä on tilanteessa totta. Samalla vahvistetaan identiteettiä ja valmistaudutaan ottamaan oikea askel.

Valmennan ja valmistan ihmistä kohtaamaan Goljattinsa. Kun Goljat menettää valtansa, ihminen vapautuu elämään.

Ihmisen ei tarvitse tehdä sitä yksin eikä vain omassa voimassaan. Daavidkaan ei lähtenyt Goljatia vastaan siksi, että olisi pitänyt itseään ylivoimaisena. Hän tiesi Jumalan olevan Goljatia suurempi.

Me tarvitsemme Jumalan apua kohdataksemme sen, mikä on pitänyt meitä sidottuna.

Kun ihminen kohtaa Goljattinsa, se alkaa menettää valtaansa. Ihminen vapautuu elämään, puhumaan, valitsemaan ja toimimaan sen mukaan, mikä on totta ja oikein.

MIETITTÄVÄKSI:

Miksi pelko estää minua toimimasta?

Pelko kiinnittää huomion siihen, mitä voin menettää.

Entä jos epäonnistun?

Entä jos toinen pettyy tai suuttuu?

Entä jos minut torjutaan?

Entä jos jään yksin?

Pelosta tulee este silloin, kun nämä kysymykset alkavat hallita elämääni ja estävät minua tekemästä sitä, minkä tiedän oikeaksi.

Mistä tiedän, ohjaako pelko päätöksiäni?

Kysy itseltäsi:

Teenkö tämän, koska tiedän sen oikeaksi, vai siksi, etten uskalla toimia toisin?

Pelon taustalla voi kuulua sisäinen pakko:

• Minun täytyy suostua.

• En saa tuottaa kenellekään pettymystä.

• Minun täytyy pitää kaikki tyytyväisinä.

• Minun täytyy selvitä yksin.

• Minun täytyy olla hyödyllinen, jotta kelpaisin.

• Minun täytyy kestää tämäkin.

  
  

Jos en koe voivani valita toisin, minun on syytä pysähtyä tutkimaan, mikä minua todella johtaa.

Miksi en uskalla sanoa ei?

Ei-sanan sanomista voi estää pelko toisen pettymyksestä, suuttumuksesta tai hylkäämisestä. Silloin kannattaa kysyä:

Onko tämä todella minun vastuuni, vai kannanko sitä siksi, että pelkään muiden reaktiota?

Raja ei tarkoita, etten välittäisi. Joskus juuri raja suojelee elämää, ihmissuhteita ja sitä vastuuta, joka todella kuuluu minulle.

Miksi pelkään muiden mielipiteitä?

Toisten mielipiteiden pelko voi saada vaikenemaan, miellyttämään ja muuttamaan itseään sen mukaan, mitä ajattelee muiden odottavan. Silloin muiden hyväksynnästä tulee helposti omien valintojen mittari. Tärkeämpi kysymys on:

"Mikä on oikein, vaikka kaikki eivät pitäisi valinnastani?"

Voiko hyvältä näyttävä teko syntyä pelosta?

Voi.

Voin tehdä työni hyvin, koska pelkään virheitä. Voin auttaa muita, koska pelkään olevani muuten arvoton. Voin olla sovitteleva, koska en uskalla kohdata ristiriitaa.

Ulospäin teko voi näyttää hyvältä, mutta sen vaikutin voi silti olla pelko.

Siksi ei riitä, että kysyn: Teenkö oikein? Minun pitää kysyä myös:

Mistä tämä toimintani nousee?

Miksi teen asioita, joita en oikeasti halua tehdä?

Kaiken ei tarvitse aina tuntua mieluisalta. Vastuuseen kuuluu myös asioita, joita emme juuri sillä hetkellä haluaisi tehdä. Mutta jos teen jatkuvasti sellaista, mitä en halua, minun kannattaa kysyä:

• Kuka sanoo, että minun pitää?

• Onko tämä todella minun vastuuni?

• Mitä pelkään tapahtuvan, jos kieltäydyn?

• Toimisinko näin, ellen pelkäisi hylätyksi tulemista?

• Teenkö sitä, mitä pitää, vai sitä, mitä pelkään muiden minulta vaativan?

Mitä rohkeus oikeastaan tarkoittaa?

Rohkeus ei tarkoita sitä, että teen aina sen, mikä pelottaa. Joskus pelko varoittaa todellisesta vaarasta. Rohkeuteen kuuluvat totuus, vastuu, rakkaus ja terve harkinta.

Joskus rohkeutta on puhua.

Joskus rohkeutta on jäädä.

Joskus rohkeutta on lähteä.

Joskus rohkeutta on asettaa raja.

Joskus rohkeutta on pyytää apua.

Rohkeus on sitä, että teen sen, minkä tiedän oikeaksi, vaikka se olisi vaikeaa.

Miten uskaltaa tehdä vaikea päätös?

Vaikeassa päätöksessä kannattaa erottaa pelon ennustus siitä, minkä tiedän todeksi.

Pelottomuus ei tee päätöksestä oikeaa. Pelkokaan ei saa estää minua tekemästä sitä, minkä tiedän oikeaksi.

Ja lopulta:

Mitä sinä tekisit, jos et pelkäisi?

"Pelkojen Puutarha"